Spring House Oy mukana Koulutussetelin verkostossa!

StaffPoint konserniin kuuluva Spring House Oy on tunnettu valmennus- ja koulutuspalveluiden tuottaja 20 vuoden kokemuksella. Työelämän ja työelämäpalveluiden kumppanina autamme valmennettaviamme oivaltamaan vahvuutensa ja muuttamaan urahaaveet tavoitteiksi ja toimintasuunnitelmiksi. Kohtaamme vuosittain noin 20 000 valmennettavaa. 

Kokenut uravalmentajamme Kiril Mattila on toiminut kumppanina ja sparraajana lukuisille työuransa eri vaiheissa oleville henkilöille auttaen oikean suunnan löytämisessä ja innostaen heitä uran eteenpäin viennissä. Seuraavassa artikkelissa voit tutustua Kirilin mietteisiin ja näkemyksiin työelämästä, irtisanomistilanteista ja työnhausta. 

Työelämä pysähtyy: Potkut

Potkut, fudut, kenkää, monoa, irtisanoa, työsuhde päätettiin. Sana on vaikea sanojalle ja kuulijalle. Olen tavannut tuhansia ihmisiä tuossa tilanteessa. Tarinat ovat aina yksilöllisiä, mutta tilanteessa mieleen nousevat kysymykset hyvinkin yhteisiä. Tilanne ei ole helppo työnsä menettäneelle, mutta yhtä vaikea se saattaa olla myös sopeuttamaan joutuneelle yritykselle ja entiseen työpaikaan jääneille kollegoille. 

Tilanteessa on inhimillistä etsiä syytä itsestä tai muualta, hakea järkevää selitystä. Todellisuudessa irtisanomisiin ei liity suurta dramatiikkaa. Niillä haetaan säästöjä henkilöstökulujen kautta, mukautetaan toimintaa markkinoiden aallokossa. Oma tekeminen tai tekemättä jättäminen ei varsinkaan YT-tilanteessa ole venettä keinauttanut. Oma tulevaisuus voi huolestuttaa, erityisesti varttuneempia työntekijöitä, koska julkisuudessa on paljon puhuttu kokeneiden työllistymisen haasteista. Onneksi ainakin rekrytoinnissa on opittu arvostamaan kokemusta ja maturiteettia. Omat kertyneet vuodet tulisi nähdä aina parhaana ikänä työnhakuun. Muuttumattomiin asioihin voi vaikuttaa vain tavalla suhtautua niihin. Kokeneempien työllistymisistä on onneksi myös monta onnellista tarinaa. Valmennusten kautta näen jatkuvasti onnistumisia. Näistä esimerkeistä saa oivia työkaluja auttamaan samassa tilanteessa olevia työnhakijoita. Vaikka työelämämme on ainutlaatuinen, valmiit polut auttavat matkantekoa.

Identiteettikriisi

Apua, en osaa uida! Tunne, ettei osaa mitään liittyy henkiseen lamaantumiseen. Potkut saattavat järkyttää mieltä niin, että toimintakyky heikkenee hetkellisesti. Menestyneet toimitusjohtajatkin ruotivat tuossa tilanteessa omaa osaamistaan sanomalla: ”En tajunnut mistään mitään. Sain työn tuurilla. Olen ihan pihalla. Kaikki muut ovat parempia. Minulla ei ole osaamista mihinkään.” Huijarisyndroomasta kärsiminen on yllättävän yleistä. 

Mitä useammin joutuu palauttamaan kellokorttiaan, sitä kevyemmin tilanteen osaa ottaa. Katkeamaton työura ilman aukkoja ei ole enää todellisuutta suurimmalle osalle meistä eikä välttämättä edes se ideaali tavoite. Jos 80-luvulla kertoi työhaastattelussa viettäneensä viime vuoden meripihkaa keräten ja meditoiden – pidettiin ehkä hulluna. Nyt se osataan nähdä ainutlaatuisena kokemuksena, rohkeutena ja kykynä huolehtia itsestä. 

Onneksi lamaantuminen on tilapäistä, sillä usko itseen ja tulevaan palaa. Valmennan ihmisiä juuri siinä tilanteessa, kun uutta polkua suunnitellaan. Keskustelu ja kokemus ovat siinä tärkeä apu. Rohkeus varsinkin suunnan vaihtamiseen tarvitsee tukea. Monesti etsimme sitä mitä olemme menettäneet. Työnhaussa ei kuitenkaan kannata liikaa kiinnittäytyä menneeseen, sillä ihmisen työelämään mahtuu monta uraa. Vanhat työtehtävät eivät ole aina paras lähtökohta uuden työn etsimiselle. Uuden aloittaminen saattaa toisaalta tuntua paluulta lähtöruutuun. Näin se voi ollakin, mutta tyhjin käsin uuteen alkuun ei tarvitse lähteä. Aikaisempi kokemus ja ammattitaito ovat arvokkaimmat matkaeväät uudella taipaleella. Työn merkityksellisyys on niin arvokas asia, että sitä kohti kannattaa ponnistella, vaikka se veisikin enemmän aikaa.

Työnhakijan rooli

Muutos taloustilanteessa on vaikea keskustelunaihe, sillä uusi tilanne voi tuntua epävarmalta. Usein ensimmäistä kertaa ansiosidonnaiselle joutuvalla on paljon kysymyksiä. Pitääkö minun ottaa vastaan ihan mitä työtä tahansa? Paljonko pitää hakemuksia lähettää? Onko minulla ammattisuojaa? Joudunko opiskelemaan tai kurssille? Voinko mennä mökille? Voinko vain levätä? 

Vaikka valtion toimistoilla ei ole kaikkein asiakaslähtöisin maine – onnistuvat ne hyvin auttamaan asiakkaitaan. Tärkeätä on seurata Oma asiointi -sivustoa. Kertoa ennalta, jos on aikomus hypätä opiskelemaan tai astua yrittäjän saappaisiin. Työkykyyn liittyvissäkin asioissa tukea on tarjolla. Tietysti työnhaku vaatii omaa aktiivisuuttasi. Työpaikkaehdotuksia voi toimistolta tulla, suosittelen että tutustut niihin terveellä uteliaisuudella – olisiko minusta tähän työhön? Mielestäni työtarjoukset ovat hyvä keino oman osaamisen laajentamiseen. Työtarjous on myös vinkki sinulle sopivasta työtehtävästä. Aktiivisena työnhakijana vältät näin myös turhat karenssit.

Muutos on mahdollisuus, vaikka siltä se ei aina ensin tunnu. Ensimmäinen askel on palauttaa usko itseensä. Työnhaussa ei ole mitään hävettävää, sen salaaminen on turhaa. Omalle tuttavapiirille kannattaa kertoa, millaisia tehtäviä on nyt etsimässä. Tuttujen kautta työllistyminen on hyvinkin yleistä. Ihmiset auttavat mielellään kavereitaan tuossa tilanteessa, koska työnhakuun on helppo samaistua. Ensimmäistä kertaa koettuna työnhakijan rooli tuntuu varmasti vieraalta. Hyvä on muistaa, ettei aikaisempi osaamisesi ole mihinkään kadonnut. Jos olet nyt työtön muurari, ja sinulta kysytään mitä teet työksesi – sinun kuuluu vastata: Olen muurari, ja nyt etsin uutta työmaata.

Olen nähnyt monta kertaa paniikinomaista työnhakua ja monesti hätäinen korjausliike aiheuttaa suurempia ongelmia. Muistan elävästi, kuinka pitkän työuran jälkeen irtisanottu asiantuntija sopi työhaastattelun samalle viikolle, kun sai lopputilin. Työhaastattelussa tehtiin myös soveltuvuustestejä. Arvata saattaa miten siinä kävi, kun mieli oli vielä muualla. Työnhakuun kannattaa siis varata riittävästi aikaa. Tapaan myös ihmisiä, jotka ovat lähettäneet satoja hakemuksia ilman vastakaikua. Yleisin ongelma on tavassa sanoittaa osaamistaan. Tällöin olisi viisainta istua hetki paikallaan, keskustella vaikka minun kanssani. Lähdetään esimerkiksi kysymyksellä: Mitä harrastit nuorena?